Pennut tänään viisi viikkoa

Pennut pääsivät 5-viikkoissyntymäpäivän kunniaksi eläinlääkärintarkastukseen ja sirutettaviksi. Tällä erää ei ainakaan löytynyt huomautettavaa voinnissa. Sydämet kuulostivat vahvoilta. Sirutusta varten niskasta nirhastiin pienesti koneella karvaa, koska eläinlääkäri puudutti niskan ennen siruttamista (että näki missä kohden puudutus oli). Pennut vielä "lopputarkastetaan" ennen luovutusta, mutta tässä vaiheessa kaikki vaikutti olevan kunnossa ja pennut reippaita. Kuulemma aika valmiita viisiviikkoisiksi.

Laittelen päivän mittaan muutaman viime päivän kuvia tänne, mutta tässä kiireemmät tiedot ensi alkuun.

Neitejä unilla, vasemmalla Neiti 6 ja oikealla Neiti 1

Oikeassa reunassa unilla samat neidit kuin edellä, silmät auki tapittaa Neiti 3 ja pehva kameraan päin on Neiti 5

Muutaman päivän käytössä ollut kissanboksi on vetonaula

Unilla vasemmalla Neiti 6 ja oikealla ehkä Neiti 3

Pikkuisen ulkoilua. Ei ole suosikkiharrastus ainakaan vielä.

Pentuaitauksen henkivartijat. Vasemmalla Sulo, oikealla kotiin yökylään tullut Sirkku.

Tässä ahkeran aamun jälkeen odotetaan ruokaa.

Nukkumiskuviossa 1 neljä pentua. Vasemmalta Herra 7, Neiti 3, ja Neiti 5. Takana Neiti 6.

Nukkumiskuviossa 2 vasemmalla Neiti 2 ja oikealla Neiti 1.

Arvoitus: Montako Neitipentua mahtuu yhteen kissanboksiin? Tässä on heitä viisi kappaletta, Neiti 2 on kaikkien alla piilossa kokokonaan.

Video 5-viikkoisten ajelulta tänään. Saa nähdä toimiiko tämä nyt(kään). Jos ei toimi niin se on kuva.

Aamun "tapaus" oli, kun mies liukastui kompostiroskista viedessään ulkorakennuksen luona ja Siru ja Severi juuttuivat rakennustelinekasan rautoihin taluttimistaan, mutta Sulo pääsi karkuun taluttimineen ja pantoineen ja hävisi totaalisesti. Mies ei edes ehtinyt nähdä mihin suuntaan Sulo pinkoi. Lähdin etsimään ja mieskin vaikka hänellä oli jo kiire töihin. Ei löytynyt Suloa lähialueelta, mutta kun olin tiellä menossa naapurustoa eteenpäin ajoi paikalle ystävällinen mies muutaman kilometrin takaa, ja toi Sulon. Se oli ollut pinkomassa Palokan palokunnan kohdalla kovaa kyytiä mutta onneksi mies sai sen kyytiin ja keksi tuoda meille .Hänellä on itsellään Walesinspringerspanieli Inkku, eli koirista on kokemusta ja kaikeksi onneksi  hänellä oli käsitys siitä, missä päin meidän koohotinlauma asustaa. Tässä tuli mieleen, että eihän Sulolla edes lue puhelinnumeroa pannassa. Siinä lukee vain Rukka, kun se oli niin rukka-parka silloin kun ostin sen pannan (juuri kastroinnin jälkeen). Ei olisi paljon auttanut kodin löytämisessä. Ystävällinen Tony, joka koiran toi, oli aikonut laittaa kuvan Sulosta facebookkiin, mutta onneksi hän sitten keksi, minne koiraa voi tarjota ja onneksi hänellä oli siihen käyttää hetki aikaa.